Valitse sivu

Kuitukaapeli

fiber_540x200

Optinen kuitukaapeli on tällä hetkellä ylivoimaisesti nopein ja varmin tiedetty Internet-liitäntä.    Valokuitukaapeli on erittäin ohut, lasista valmistettu johdin, jota pitkin signaali siirtyy valon muodossa. Valokuituyhteys on huippunopea, valon nopeudella tapahtuva laaja ja pitkä tiedonsiirto. Kaapelin kummassakin päässä on, nk. aktiivilaite, joka lähettää ja vastaanottaa signaaleja. Aktiivilaite muuntaa optisen signaalin sähköiseksi signaaliksi.

Valokuitu ei rajoita liittymän tiedonsiirto kapasiteettia. 40 000 Mbit/s (40 Gbit/s) nopeus ei ole tänä päivänä minkäänlainen ongelma, on testattu 1 000 000 Mbit (1000 Gbit/s eller 1 Tbit/s) nopeutta onnistuneesti.  Ei ole liioiteltua väittää, että valokuitu on investointi tulevaisuuteen.

Optisen kuitukaapelin edut

  • Optisen kuitukaapelin ylivoimainen nopeus, ainoa nykyisin tunnetuista tekniikoista joka pystyy yli 1 Gbit/s tiedonsiirtoon.
  • Valokaapelien siirtohäviöt ovat oleellisesti pienemmät kuin kuparikaapelien ja täten voi tiedonsiirto tapahtua pitkällä matkoilla ilman sähköistä vahvistajaa.
  • Optinen kuitukaapeli on halvempi kuin kuparikaapeli ja eikä myöskään rajoita kenenkään liittymän nopeutta tai tiedonsiirron laatua edes pitkillä yhteysväleillä, riippumatta siitä kuinka kaukana tukiasemasta liitäntä on.
  • Optinen kuitukaapeli on ohuempi kuin kuparikaapeli, jossa on tietty, vakio diametri. Optiset kuitukaapelit voidaan panna nippuun ja täten ovat useat liittymät mahdollisia.
  • Salakuuntelu on käytännössä mahdotonta, koska optinen kuitukaapeli ei muodosta sähkömagneettista kenttää samalla tavoin kuin sähköiset johtimet.

Eri tekniikoita

ADSL (engl. Asymmetric Digital Subscriber Line) siirtää signaaleja sähköisinä pulsseina kuparikaapeleissa ja perustuu tavallista puhelinlinjaa korkeimpien taajuuksien käyttöön. ADSL etu on ollut olemassa olevan lankapuhelinverkon käyttö mutta koska sitä ei ole tarkoitettu nopeaan tiedonsiirtoon on sen kapasiteetti puutteellinen ja epävarma.

ADSL:n tiedonsiirto on suurempi laskevaan suuntaan kuin nousevaan suuntaan. Tämä aiheuttaa käyttäjälle hankaluuksia kun joudutaan siirtämään suuria tietomääriä. ADSL on myös riippuvainen liittymäpisteestä ja signaali heikkenee kun etäisyys kasvaa. Monet vanhat kuparijohdot ovat maaseudun puhelinpylväissä ja niissä on monta liitäntää tukiaseman ja käyttäjien välillä. Yhteys on epäluotettava, koska ilman lämpötilan vaihtelut ja ilmankosteus vaikuttavat yhteyteen.

Etäisyyden ollessa noin 3,5 – 5,5 tukiasemaan on ADSL:n tiedonsiirtonopeus 2Mbit/s laskevaan suuntaan ja 0,8 Mbit/s nousevaan suuntaan. Noin 3 kilometrin etäisyydellä tukiasemasta on tiedonsiirtonopeus 8Mbit/s laskevaan suuntaan ja 0,8 Mbit/s nousevaan suuntaan. Etäisyyden ollessa alle 2,5km on mahdollista päästä jopa 12Mbit/s tiedonsiirtonopeuteen laskevaan suuntaan ja 1,2 Mbit/s nousevaan suuntaan. Etäisyyden ollessa alle 1,5 km on mahdollista päästä 24Mbit/s tiedonsiirtonopeuteen laskevaan suuntaan ja 2,4 Mbit/s nousevaan suuntaan.

VDSL (VeryHighBitrate Digital Subscriber Line) Nopein ja uusin verkkokytkintekniikka joka perustuu ADSL-tekniikkaan. Suurimmat nopeudet ovat 100 Mbit/s mutta samoin kuin ADSL:n kohdalla, rajoittaa etäisyys toimintaa. Suurin nopeus saavutetaan kun etäisyys on vain 800m tukiaseman ja puhelinpistokkeen välillä.

Mobiilit laajakaistat ovat yleensä matkapuhelinverkossa toimivien 3G- ja 4G-nettiyhteyksien liittymiä. Ruotsissa perustuu 3G-tekniikka melkein aina UMTS- tekniikkaan ja 4G LTE-tekniikkaan. 4G verkkoa mainostetaan 100 Mbit/s nopeudella, mikä on käytännössä vaikeaa koska tiedonsiirtonopeus riippuu etäisyydestä mastoon, maastosta/ katvealueista ja kaistan ajoittaisesta ruuhkautumisesta. Matkapuhelinverkossa toimivien 3G- ja 4G-nettiyhteyksien heikkouksia ovat myös ilmaston ja tuulen aiheuttamat häiriöt.